Joulu, perinteisenä perhejuhlana, on ajoittain pistänyt meidän laumalla pakan sekaisin. Kuka aikuisista on menossa minnekin, minne meitä toivotaan vain ydinperheenä, keille ei olla elämästämme edes avoimesti kerrottu, ja nyt kun Janin kanssa tiet ovat eronneet, vielä sekin kysymys, että missä lapset viettävät joulua. Olisipa kiva vaan sulloutua saman katon alle, mutta siitä lie turha haaveilla. Voi olla, että lapset ovat isällään joulun, ja itse joudun keksimään jotain aivan muuta. Omien vanhempien luona ei myöskään tänä vuonna ole perinteisiä joulumeininkejä, olen kaiketi ollut salaa jouluihminen koska tämä kyllä jättää aukon. :D
Siskoltani kuulin joulun alla, muutama vuosi sitten kun tulimme polyelämän kanssa kaapista, että siihen hän vetää rajan että meidän perheestä ei joulupöydässä istu kuin kaksi aikuista. Asenteet lie hänellä muuttuneet edes hieman sittemmin ja olemme istuneet vanhempieni ruokapöydässä ydinperhettä isommalla kokoonpanolla ja joo, siellä joulupöydässäkin. Mutta tuo lause on silti jäänyt mieleeni. Jollain tavalla ajatus rakkaudesta ja jakamisesta jää aika kauas jos sen piiriin lasketaan kuitenkin vain tietyt henkilöt, että asetelma säilyy hyvänä. Olen herätellyt ajatusta josko alkaisin järjestää omassa kotonani joulua niille joilla ei ole paikkaa mihin mennä, tai löytyy muutenvaan halua keksiä omia jouluperinteitä. Ystäviä tai tuttuja tai muita ihmisiä. Tuokoon vaikka viis kumppania. <3
